2 Riskienhallinta

2.1 Riskienhallintaperiaatteet

2.1.1 Riskienhallinnan tehtävä

Suomi-yhtiön riskienhallinnan tehtävänä on varmistaa, etteivät yhtiön hallittavissa olevat riskit vaaranna yhtiön tavoitteiden toteutumista.

2.1.2 Suomi-yhtiön toiminnan ohjauksesta

Suomi-yhtiössä työskentelee 11 henkilöä. Yhtiön toimintojen käytännön hoito on pitkälti ulkoistettu. Yhtiön henkilöstön tehtävänä on varmistua siitä, että yhtiön toiminta näin organisoituna johtaa sen vakuutuksenottajien kannalta tavoiteltuun tulokseen ja että ulkoistetut toiminnot täyttävät niille asetetut taloudelliset ja laadulliset tavoitteet.

2.1.3 Riskien tunnistaminen

Suomi-yhtiö tunnistaa toimintaansa ja sen tavoitteita uhkaavat riskit etukäteen ja listaa ne erilliseen riskienhallintasuunnitelmaan. Yhtiö ylläpitää menetelmiä, joilla se voi sekä mitata riskejään ja niiden toteutumistodennäköisyyksiä että ehkäistä riskien toteutumista tai ainakin vaimentaa niiden vaikutuksen toimintaansa taloudellisen kantokykynsä edellyttämälle tasolle. Yhtiö ymmärtää, että vain hallitulla riskinotolla se voi saavuttaa riittävän hyvän taloudellisen tuloksen.

 

Riskienhallinta on Suomi-yhtiössä jatkuvaa toimintaa. Yhtiö on valmis muuttamaan riskienhallinnan sisältöä ja laajuutta yhtiön kulloistakin tilaa ja toimintaympäristöä vastaavaksi.

2.1.4 Riskienhallinnan vastuut

Kokonaisvastuu yhtiön riskienhallinnasta on yhtiön hallituksella ja toimitusjohtajalla. Hallitus arvioi vuosittain riskienhallinnan toimintaperiaatteita ja hyväksyy koko yhtiön toimintaa kattavan riskienhallintasuunnitelman. Yhtiön johto vastaa riskienhallinnan toteuttamisesta.

 

Suomi-yhtiö on aikatauluttanut riskienhallintatehtävät vuosittain säännöllisinä aikoina toistuviksi. Osa riskienhallintatehtävistä on luonteeltaan sellaisia, että niitä toteutetaan osana päivittäisrutiineja (esimerkiksi useat sijoitustoimintaan liittyvät riskilimiitit). Tunnistettujen riskien seuranta on vastuutettu.

2.1.5 Riskinottohalu

Keskeinen osa yhtiön toimintastrategiaa on ottaa kantaa siihen, millaista riskiä ja kuinka paljon yhtiö haluaa ottaa. Tällä on luonnollisesti suora yhteys yhtiöltä vaadittavaan vakavaraisuuteen. Suomi-yhtiön osalta tällä on myös merkitystä siihen, millä aikataululla lisäetuja maksetaan: mitä enemmän riskiä yhtiö ottaa, sitä enemmän vakavaraisuuspääomaa toiminta vaatii ja lisäetujen jakamista joudutaan hillitsemään. Toisaalta, jos yhtiö ei lainkaan kanna riskiä, vakuutusten pitkän aikavälin tuotto kärsii.

 

Yhtiön toiminnan osalta merkittävin osa riskistä syntyy sijoitustoiminnasta. Tämä on tietoinen valinta, sillä näin yhtiö katsoo pystyvänsä pitkällä aikavälillä tuottamaan sitomalleen vakavaraisuuspääomalle kilpailukykyisen tuoton. Näin toteutuessaan tämä näkyy aikanaan vakuutuksenottajille parempina lisäetuina. Vakuutustoiminnan biometristen riskien osalta riskit rajoittuvat olemassa olevaan kantaan ja sen sisältämiä riskejä yhtiö hallitsee sisäisillä riskianalyyseilla ja jälleenvakuutuksella. Liikekuluihin liittyvien riskien osalta yhtiö on päätynyt siihen, että kannanhoito on siirretty yhtiön ulkopuolelle erillisillä ulkoistamissopimuksilla.

2.2 Riskien mittaaminen

2.2.1 Muuttuva viranomaisvalvonta

Euroopan unionin tasolla on kehitteillä uusi vakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta sääntelevä direktiivi (Solvenssi II -direktiivi). Tavoitteena on, että Solvenssi II -direktiivi astuisi voimaan vuonna 2012. Se tulee merkittävästi poikkeamaan nykyisen Solvenssi I -direktiivin mukaisesta vakavaraisuussääntelystä. Merkittävin muutos on se, että yhtiön operatiivisessa toiminnassaan ottamat riskit vaikuttavat suoraan vaadittavaan vakavaraisuuspääomaan (vrt. pankkien Basel II). Laskenta perustuu taloudelliseen näkökulmaan eli yhtiön taseen molemmat puolet pyritään arvostamaan realistiseen arvoonsa. Solvenssi II -direktiivissä tavoitteena on asettaa yhtiöiden vakavakavaraisuusvaade sellaiselle tasolle, että yhtiö pysyy solventtina 99,5 prosentin todennäköisyydellä yhden vuoden ajanjaksolla. Tämä vastaa BBB-luottoluokituksen omaavan yrityksen vakavaraisuutta.

 

Syksyllä 2008 Suomessa astui voimaan uusi vakuutusyhtiölaki. Uusi laki sisältää ennakoivan valvonnan luvun, jonka mukaisesti määrätään tavoiterajoja yhtiön vakavaraisuuspääomalle. Kyseisessä laskentamallissa yhtiön ottamat riskit vaikuttavat suoraan vaadittavaan vakavaraisuuspääomaan ja laskentamalli on näin ensi askel kohti Solvenssi II -direktiiviä.

 

Muuttuvasta maailmasta huolimatta vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusvalvonnan perusteena ovat edelleen myös Solvenssi I -direktiivin mukaiset lait ja määräykset. Solvenssi I perustuu pitkälti kirjanpidolliseen tarkasteluun, ja siinä käytännössä ainoastaan yhtiön koko vaikuttaa vakavaraisuusvaateeseen. Erityisesti vastuuvelan osalta poikkeavuus on merkittävä ja aiheuttaa muun muassa sen, että korkotason liikkeet johtavat toisiinsa nähden ristiriitaisiin tulkintoihin näiden direktiivien osalta. Korkojen noustessa Solvenssi I -direktiivissä korkoinstrumenttien arvo pienenee ja asettaa näin ollen uhan yhtiön vakavaraisuudelle. Solvenssi II -direktiivissä koron muutoksilla on vaikutusta myös vastuuvelkaan ja koska yhtiön velkojen maturiteetti on yleensä pidempi kuin omaisuuspuolen, niin näin ollen korkojen lasku aiheuttaa uhan yhtiön vakavaraisuudelle. Yhtiöt joutuvat kuitenkin ylimenoajan elämään kummankin vakavaraisuussäännöstön kanssa ja kukin yhtiö miettimään, kumpi näkökanta painaa vaakakupissa enemmän. Suomi-yhtiö on keskinäisenä run off -yhtiönä lähtenyt siitä, että yhtiölle on ensiarvoisen tärkeää pystyä turvaamaan myös kymmenien vuosien päästä päättyvien vakuutuksien saatavat unohtamatta kuitenkaan koko kannan kokonaistuotto-odotuksia ja näin ollen päätynyt nyt painottamaan taloudellista näkökulmaa.

2.2.2 Yhtiön sisäinen malli

Suomi-yhtiön soveltama sisäinen malli perustuu sen taloudellisen pääoman määrittämiseen, jota yhtiön operatiivinen toiminta vaatii. Tämä riskienlaskentamalli perustuu pitkälti uuden vakuutusyhtiölain mukaiseen malliin eli riskit lasketaan modulaarisesti ja ne summataan ottaen huomioon riskien väliset yhteisvaikutukset. Eri riskitekijöistä huomioidaan eksplisiittisesti seuraavat pääriskilajit ja niiden alariskilajit:

 

  • Markkinariski
    • Osakeriski
      • Kehittyneet markkinat
      • Kehittyvät markkinat
      • Riskipääomasijoitukset
      • Muut pääomasijoitukset
      • Hedge fund -sijoitukset
    • Korkoriski
    • Kiinteistöriski
    • Hyödykeriski
    • Valuuttariski
    • Vastapuoliriski
  • Vakuutusriski
  • Operatiivinen riski

 

Poikkeamia viranomaismalliin ovat muun muassa tavoiteltava luotettavuustaso (yhtiön oma tavoite on viranomaismääräyksiä korkeampi) ja sovellettava riskien korrelaatiomatriisi. Lisäksi mallia on yksinkertaistettu niiden osien osalta, joiden merkitys keskinäiselle run off -yhtiölle on vähäinen.

 

Omassa mallissaan yhtiö soveltaa riskiparametreina 99,5 prosentin luotettavuustasolle kalibroituja kertoimia. Näillä kertoimilla laskettua riskilukua suhteutetaan yhtiön riskinkantokykyyn ja normaalitilanteessa suhdeluku ei saa ylittää 80 prosentin tasoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhtiön tavoiteluotettavuustaso vastaa A-luottoluokituksen omaavan yrityksen vakavaraisuutta.

 

Sisäisellä mallilla on myös ohjaava vaikutus yhtiön myöntämiin lisäetuihin. Yhtiön hallitus on vahvistanut uuden lain mukaisesti lisäetujen jakamista koskevat tavoitteet ja julkaissut nämä internet-sivuillaan ja tilinpäätöksen liitetiedoissa. Näiden tavoitteiden mukaisesti se osa vakavaraisuuspääomasta, jota ei tarvita riskien kantamiseen asetetulla luotettavuustasolla, jaetaan lisäetuina vakuutuksenottajille. Tarvittavaa vakavaraisuuspääomaa määritettäessä sovelletaan sisäistä mallia. Lisäetujen riittävään tasaisuuteen päästään sallimalla yhtiön vakavaraisuusasteen vaihdella perusvakavaraisuustavoitteen ympärille määritellyssä vakavaraisuusputkessa.

2.3 Keskeiset riskitekijät

2.3.1 Sijoitustoiminta

Osalle sijoitustoimintaan liittyvistä riskeistä voidaan johtaa laskentamalleja, joilla voidaan määrällisesti mitata otettujen riskien tasoa. Osa puolestaan on sellaisia, joita on vaikea kuvata laskentamalleilla ja ne ovatkin enemmän itse toimintaan liittyviä. Alla on kuvattu ensin niitä riskitekijöitä, joita mitataan määrällisesti.

 

Osakeriski kuvaa osakekurssien arvonmuutosriskiä tietyille stresseille (ks. riskienlaskenta -kohta). Stressitekijät on eritelty erikseen viidelle toisistaan poikkeavalle markkinalle: kehittyneet markkinat, kehittyvät markkinat, riskipääomasijoitukset, muut pääomasijoitukset ja hedge fund -rahastot.

 

Korkoriskillä tarkoitetaan markkinakorkojen muutoksesta aiheutuvien omaisuuden ja velkojen muutosten nettovaikutusta yhtiön kantokykyyn. Tämä on selkeästi keskeisin tekijä, jossa omaisuuden ja velkojen välillä on riippuvuutta. Korkojen noustessa joukkovelkakirjojen arvo laskee, mutta kun vastuuvelka lasketaan markkinaehtoisesti, niin myös velan arvo laskee. Korkotason muutoksen vaikutus riippuu siis siitä kuinka omaisuus ja velka yhdessä muuttuvat. Korkoriskiä mitataan olettamalla korkojen nousevan/laskevan paralleelisti ja lasketaan tämän vaikutus sekä omaisuuteen että velkaan. Noususta ja laskusta valitaan riskitekijäksi se, josta koituu suurempi negatiivinen vaikutus yhtiön kantokykyyn.

 

Kiinteistöriski kuvaa suorien ja epäsuorien kiinteistösijoitusten arvonmuutosriskiä tietyille stresseille. Kiinteistöihin luokitellaan myös noteeraamattomat kiinteistöyhtiöt, joiden pääasiallinen tehtävä on kiinteistöjen omistaminen ja vuokraaminen. Noteeratut kiinteistösijoitusyhtiöt luetaan pääsääntöisesti kuuluvaksi osakesijoituksiin.

 

Hyödykeriski kuvaa raaka-ainesijoitusten arvonmuutosriskiä tietyille stresseille. Niiden hedge fund -sijoitusten osalta, joiden on erikseen määritelty kuuluvan raakaainesijoituksiin, sovelletaan hyödykeriskin mukaista stressikerrointa.

 

Valuuttariski kuvaa valuuttamääräisten sijoitusten arvonmuutosriskiä valuutan heilahtelulle. Yhtiön sijoitussuunnitelmassa on asetettu tavoitesuojaustasot eri omaisuuslajeille.

 

Vastapuoliriski kuvaa korkosijoitusten vastapuolesta syntyvää luottoriskiä eli sitä, että vastapuoli ei kykene suorittamaan sopimuksen edellyttämiä taloudellisia velvoitteita.

 

Sijoitustoiminnan tuloksen vaikutus Suomi-yhtiön kokonaistulokseen on keskeinen. Tämä näkyy myös suoraan yhtiön soveltaman riskienlaskentamallin tuloksista. Kokonaisriskistä lähes 90 prosenttia tulee edellä kuvatuista tekijöistä eli markkinariskistä. Tätä markkinariskiä eli sijoitusten arvonmuutosriskiä mitataan yhtiön sisäisellä riskilaskentamallilla. Lisäksi sijoitustoimintaan liittyy muita riskitekijöitä, joita on alla kuvattu kvalitatiivisesti.

 

Vakuutusyhtiölaki asettaa tietyt vaatimukset omaisuudelle, jolla voidaan kattaa yhtiön vastuuvelka. Tätä yhtiö hallinnoi luetteloimalla omaisuutensa lain kriteerien mukaisesti ja seuraamalla säännöllisesti sitä, että vastuuvelan kate täyttää lain ja viranomaismääräysten sille asettamat vaatimukset.

 

Sijoitustoiminta on ulkoistettu sen ohjausta lukuun ottamatta. Yhtiön oman sijoitustoiminnan ohjauksen tehtävänä on varmistua siitä, että ulkoistettu toiminta täyttää yhtiön tavoitteet ja että kaikilta osin toimitaan yhtiön hallituksen sijoitussuunnitelman määrittelemissä puitteissa. Oma sijoitusorganisaatio vastaa myös siitä, että ulkoistamissopimukset ovat yhtiön kannalta riittävän turvaavia.

 

Yhtiö suosii sijoitustoiminnassaan instrumentteja, joiden riskiluonne on selkeästi aukaistavissa, ja välttää näin ollen komplekseja strukturoituja tuotteita. Lisäksi niiden omaisuusluokkien, joissa alla olevien yksittäisten sijoitusten riskiluonne voi vaihdella huomattavastikin, osalta on raportoinnissa kiinnitetty erityisesti huomioita koko omaisuusluokan riskiraportointiin (esim. hedge fund -rahastot).

 

Sijoitustoiminnassa käytetään myös aktiivisesti johdannaisia. Näitä voidaan käyttää sekä markkinariskien suojaukseen että riskitason lisäämiseen. Johdannaissopimuksia tehdään säännellyillä markkinoilla tai sellaisten vastapuolien kanssa, joilla on riittävä pitkäaikainen luottoluokitus. Sallittuja instrumentteja ovat tavanomaiset optiot, termiinit, futuurit, swapit sekä muut hallituksen erikseen hyväksymät instrumentit. Pääsääntöisesti eksoottiset johdannaiset on kielletty. Johdannaiset otetaan huomioon yhtiön sisäisessä riskilaskennassa.

 

Asiakkaiden vakuutussäästöille vakuutussopimuksen mukaan hyvitettävä laskuperustekorko vaihtelee sopimuksittain 3,5 ja 4,5 prosentin välillä. Laskuperustekoron lisäksi yhtiön pitäisi pystyä antamaan vakuutussäästöille kilpailukykyinen asiakashyvitys, jonka määrä riippuu asiakkaan kohtuullisesta tuottotavoitteesta, laskuperustekorosta ja yhtiön kannattavuudesta. Yhtiön tavoitteena on myös saavuttaa toimintapääomalleen 12 prosentin tuotto.

2.3.2 Vakuutusriski

Vakuutusriski koostuu yhtiön vakuutussopimusten sisältämistä taloudellisesta riskeistä, jotka aiheutuvat kuolevuuden tason muutoksesta, eliniän pitenemisestä, työkyvyttömyyden ja sairastuvuuden muutoksista, takaisinostojen lisääntymisestä tai vähenemisestä sekä liikekulujen tason muutoksista. Näiden riskien taso ei vuoden varrella muutu juurikaan. Myös näitä riskejä tarkastellaan sekä määrällisesti että laadullisesti yhtiön riskienhallinnassa.

 

Vakuutussopimusten sisältämien korkotakuiden riskit sisältyvät markkinariskiin lukeutuvaan korkoriskiluokkaan. Kyseistä riskiä arvioidaan generoimalla ennusteet vastuuvelan tulevista kassavirroista ja laskemalla saatujen kassavirtojen pääoma-arvo eri korkokäyrillä. Laskettaessa pääoma-arvoa käytetään swap-korkokäyrää. Tilivuoden jälkeen yhtiö on käynnistänyt sisäisesti uudelleen arvioinnin siitä, mitä diskonttokorkoa tulisi käyttää vastuuvelan pääoma-arvoa laskettaessa.

 

Vakuutustoiminnan sisältämien biometristen riskien (esim. kuolevuus) osalta vastuuvelan riittävyyttä seurataan jatkuvasti erilaisten analyysien avulla. Tarvittaessa vakavaraisuuslaskennassa käytettäviä biometrisia oletuksia muokataan vastaamaan paremmin arviota tulevasta kehityksestä. Tämä riski liittyy myös vakuutusmaksujen tasoon niiden vakuutuslajien osalta, joissa laskuperusteen mukainen riski-intensiteetti on osoittautunut alijäämäiseksi. Suuressa osassa yhtiön vakuutuksia vakuutussopimus ei mahdollista maksujen korotuksia vakuutusliikkeen alijäämäisyyden vuoksi. Erityislisäetujen jaon käynnistymisen vuoksi on vaikea perustella tällaisia maksunkorotuksia, vaikka vakuutussopimus mahdollistaisi ne. Vastuuvelan riittävyydestä huolehtimalla luodaan oikea perusta lisäetujen määrittelylle.

 

Biometristen riskien osalta merkittävin Suomi-yhtiön vakuutustoiminnan tulokseen vaikuttava riski on eliniän jatkuva piteneminen. Riski liittyy eläkevakuutuksiin. Yksilöllisen eläkevakuutuksen eläkeajat ovat yleensä lyhyehköjä ja ne ovat pääosin ikävälillä 60-65 vuotta. Vakuutuksiin liittyy usein turva kuoleman varalta, mikä pienentää eliniän pitenemisriskin merkitystä. Ryhmäeläkevakuutuksen eläke-etuudet ovat keskimäärin selvästi pitempiaikaisia. Niissä ei yleensä ole myöskään eliniän pitenemisen vaikutuksen kumoavaa kuolemanvaraturvaa. Ryhmäeläkevakuutuksen kuolevuusperusteet on muutettu kaikilta osin vakuutetun syntymävuoden perusteella määräytyviksi. Tämä ottaa tehokkaasti huomioon eliniän pitenemisen. Yhtiö seuraa eliniän kehitystä ja sen trendiä erilaisilla vuosittaisilla analyyseilla.

 

Toisaalta edellä mainittua riskiä eliniän pitenemisen osalta neutraloi koko vakuutuskanta huomioiden se, että yhtiöllä on merkittävästi myös vakuutuksia kuoleman varalta. Näiden vakuutuksien osalta vaikutus on päinvastainen. Toki näiden riskien osalta pitää muistaa se, että ne kohdistuvat eri ikäryhmiin.

 

Vakuutustoimintaan liittyvä riski on myös liikekuluriski eli se, riittääkö yhtiön vakuutuksistaan perimä kuormitustulo kattamaan hoidosta aiheutuvat kulut yhtiön jäljellä olevana toiminta-aikana. Tätä seurataan jatkuvasti, ja tarvittaessa vastuuvelkaa täydennetään siten, että kokonaiskustannuskuormitus on riittävä.

 

Yhtiön vakuutuskannan hoitojärjestelmät ovat vanhoja ja perustuvat vanhahkoon tietojenkäsittelytekniikkaan. Järjestelmät ovat toimivia ja kustannustehokkaita käytössä. On mahdollista, että niiden tekninen ympäristö joudutaan jossakin vaiheessa uusimaan. Tehtyjen kartoituksien perusteella järjestelmien turvallinen käyttöikä on toistaiseksi niin pitkä, että välitöntä tarvetta uusimiseen ei ole. Uusimispakko on riski, jota seurataan jatkuvasti. Järjestelmien vanhahko tietotekniikka lisää myös niiden vaatimaan kehitys- ja ylläpitotyöhön liittyvää henkilöriskiä.

 

Suomi-yhtiön vastuuvelan jakautuminen luokkiin ja kunkin luokan vastuuvelan keskimääräinen duraatio ilmenevät seuraavasta taulukosta:

 

           
  Vastuuvelka
31.12.2007
milj. €		 Vastuuvelka
31.12.2008
milj. €		 % Erityis-
lisäetuihin
oikeutet-
tujen osuus		 Duraatio
Henkivakuutus          
- Laskuperustekorko 4,5% 1 236,7

1 191,5

23,6 %

98 %

9,8
Kapitalisaatiosopimukset          
- Laskuperustekorko 4,5% 195,9

8,5

0,2 %

0 %

-
- Laskuperustekorko 3,5% 220,5

2 18,3

4,3 %

0 %

2,1
Yksilöllinen eläkevakuutus          
- Laskuperustekorko 4,5% 2 612,6

2 583,3

51,2 %

75 %

8,4
Ryhmäeläkevakuutus          
- Laskuperustekorko 4,5% 3,7

3,9

0,1 %

0 %

-
- Laskuperustekorko 3,5%* 839,3

838,3

16,6 %

0 %

11,9
Muu vastuuvelka          
- Perustekoron täyd.vastuu** 320,4

122,0

2,4 %

-

-
- Kuormitustulon täyd.vastuu 35,5

36,2

0,7 %

-

-
- Muut 43,6

44,7

0,8 %

-

-
- Tulevien lisäetujen vastuu 11,8

2,9

0,1 %

-

-
Kaikki yhteensä 5 519,9

5 049,4

100,0 %

  

9,0
           

 * = Vastuuvelan diskonttokorko kaikissa 3,5 %, joissakin sopimuksissa on kuitenkin tästä
       poikkeavia sopimuskorkoja (4,25 % tai 4,5 %)

 

** = Perustekoron täydennysvastuusta katetaan vuotuinen laskuperustekorkovaade siltä
        osin kuin se ylittää 3,25 %:a

 

Yllä olevia riskejä pyritään myös mittaamaan määrällisesti. Yhtiö on laskenut erilaisten skenaarioiden vaikutusta kokonaisvastuuseen. Toistaiseksi yhtiön sisäisessä mallissa laskenta vakuutusriskeille on kuitenkin melko kaavamaista ja riippuu lähinnä volyymisuureista.

2.3.3 Operatiivinen riski

Operatiivisilla riskeillä tarkoitetaan taloudellista tappiota, joka aiheutuu prosessien puutteellisuuksista, tietojärjestelmistä, henkilöistä ja ylipäätään ulkoisista tapahtumista. Yhtiön riskienhallintasuunnitelmassa onkin käsitelty myös toimintojen ulkoistamiseen, henkilöstöön, yhtiön toimintaympäristöön sekä ohjaukseen ja raportointiin liittyviä riskejä.

 

Suomen vakuutussopimuslaki asettaa vakuutusyhtiölle tiukan vastuun yhtiön asiakkailleen antaman informaation oikeellisuudesta. Vaikka Suomi-yhtiö ei enää myönnäkään uusia vakuutuksia, tähän liittyvä riski on edelleen merkittävä. Se koskee jatkuvista sopimuksista annettavaa informaatiota. Riskin merkityksen takia kaikki kirjallinen asiakasinformaatio hyväksytään ennen käyttöönottoa Suomi-yhtiössä silloinkin, kun sen valmistelu ja antaminen on ulkoistettu.

 

Vakuutusten käytännön hoito on ulkoistettu. Sopimusten mukaan hoidosta vastaavalla yhtiöllä on oikeus kehittää hoitoprosesseja edellyttäen, että hoidon laatu säilyy ja ettei toiminnan taloudellinen tulos heikkene esimerkiksi hoitoprosessin yksinkertaistamisen seurauksena. Sitä, että ulkoistaminen johtaa tavoiteltuun lopputulokseen, seurataan jatkuvasti sekä korvaussuhteiden kehityksen että asiakkailta saadun palautteen kautta.

 

Ulkoistetut toiminnot hoitaa pääosin yhtiö, jolla on samantyyppistä toimintaa kuin Suomi-yhtiöllä. Tämän vuoksi Suomi-yhtiön on jatkuvasti tunnistettava potentiaaliset intressiristiriitatilanteet ja vältettävä sitä kautta niiden aiheuttamat ongelmat. Ulkoistettujen palvelujen laatua seurataan asiakaspalautteen ja toiminnan tuloksellisuuden kautta. Ulkoistamissopimuksilla minimoidaan niin paljon kuin mahdollista niiden hallitsemattomaan päättämiseen liittyvä riski.

 

Yhtiön oman henkilöstön pienuus korostaa avainhenkilöiden pysyvyyden merkitystä. Yhtiön henkilöstön osaamisrakenne on saatu henkilövalinnoilla sellaiseksi, että yksittäisen henkilön poistuminen organisaatiosta ei aiheuta kohtuuttomia ongelmia. Yhtiön työntekijämäärä ei mahdollista tätä pitemmälle menevää varamiehitystä. Henkilöstön pysyvyyttä parannetaan sitouttamalla henkilöstö yhtiöön mm. kilpailukykyisellä kokonaispalkkauksella.

 

Yhtiön toimintaympäristön, kuten vakuutustoimintaa koskevan lainsäädännön, muutokset vaikuttavat Suomiyhtiön toimintaan rajoitetusti, koska yhtiö ei myy enää uusia vakuutuksia. Vaikutukset ovat lähinnä kustannuksia kasvattavia, mikä hoidetaan edellä kustannuksiin liittyvien riskien käsittelyä koskevassa kohdassa kuvatulla tavalla.

 

Yhtiön julkisuuskuvan säilyminen hyvänä on tärkeä asiakkaiden luottamuksen säilyttämisessä. Tähän liittyviä riskejä yhtiö hallitsee avoimella ja ymmärrettävällä tiedottamisella, jonka pääkohderyhmänä ovat yhtiön asiakkaat. Tiedottamista suunnataan riittävästi myös muille vakuutusyhtiöitä seuraaville tahoille.

2.4. Yhtiön riskiasema

Yhtiön riskiasemaa kuvataan yhtiön sisäisen laskentamallin tuloksilla. Alla olevassa taulukossa on kuvattu

yhtiön riskiasemaa tilivuoden lopussa.

 

Riskilaji

Riskikontribuutio milj. €

(99,5 %)

Osake

226

Korko

133

Kiinteistö

129

Raaka-aine

19

Valuutta

38

Luottoriski

106

Hajautus

-218

Markkinariski yhteensä

433

Vakuutus

70

Operatiivinen

15

Hajautus

-55

Kokonaisriski

463
   

Riskinkantokyky

703

Riskisuhde (maksimi 80%)

66 %

 

 

Yhtiön riskiasema kuvaa hyvin yhtiön lähitulevaisuuden toimintastrategiaa. Riskitasoja on vuoden takaisesta pienennetty ja yhtiöllä on omien toimintaperiaatteiden mukaisesti mahdollisuus lisätä riskinottoaan, kun se katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi.