Toimitusjohtajan katsaus

Suomi-yhtiön tehtävänä on hoitaa sen nykyisten asiakkaiden vakuutuksia ja niihin liittyviä sijoituksia. Keskinäisenä yhtiönä ainoa lähtökohtamme on toimia asiakkaidemme parhaaksi. Tavoitteemme on saavuttaa sijoitustoiminnassamme mahdollisimman hyvä tuotto riskinkantokykymme sallimalla riskinotolla. Huolehdimme samalla yhtiön toiminnallisesta tehokkuudesta.

Jaamme sekä vuotuisen tuloksemme että vakuutusten päättymisten myötä vapautuvan vakavaraisuuspääoman lisäetuina asiakkaillemme siinä määrin kuin riskinkantokykymme sen sallii. Lisäetumme ja vakavaraisuutemme pyrimme sovittamaan yhteen siten, että eripituisia vakuutuksia kohdellaan mahdollisimman tasapuolisesti.

Vuoden 2008 tulos oli tavoitteeseemme nähden heikko

Arvioimme vuoden 2008 haasteelliseksi jo vuoden alkaessa ja sen vuoksi olimme valmistautuneet sijoitusympäristön heikkenemiseen. Syksyllä kärjistynyt finanssikriisi muutti tilanteen kuitenkin kaikkia ennakkoarvioitamme vaikeammaksi. Osakekurssit laskivat suorastaan ennätyksellisesti ja markkinoiden volatiliteetti kasvoi erittäin korkeaksi. Yrityslainojen riskilisät kasvoivat hyvin suuriksi ennakoiden ennennäkemätöntä konkurssien määrää. Lainarahan edullisia ehtoja hyödyntäneet sijoitukset menettivät merkittävästi arvoaan, kun omaisuusarvojen alentumiset alkoivat kiristää lainoituksen ehtoja.

Olimme varautuneet osakekurssien laskuun laatimalla etukäteen suunnitelman osakesalkkumme suojaamiseksi. Suunnitelma toimi kohtuullisesti ja siksi pystyimme pienentämään osakesijoitustemme negatiivista tuottoa merkittävästi. Tätä pidämme hyvänä saavutuksena. Korkosijoituksissa onnistuimme huonommin. Korkosijoituksiimme sisältyi merkittävä määrä yrityslainoja. Näiden lainojen riskilisien kasvun vuoksi korkosijoitustemme tuotto jäi negatiiviseksi. Kiinteistöjen tuotto oli positiivinen, mutta sekin jäi epäsuorien kiinteistösijoitusten arvonalentumisen vuoksi tavoitteita alemmaksi. Vaihtoehtoissijoitusten, hedge-rahastojen ja raaka-ainesijoitusten, tuotto jäi negatiiviseksi.

Edellä kuvaamieni sijoitusten kokonaistuotto oli -8,7 prosenttia, joka vastasi varsin tarkasti vertailuindeksiemme mukaista tuottoa. Lopulliseen sijoitustuottoomme vaikutti edellisten lisäksi myös vastuuvelkaa suojaavien koronvaihtosopimusten tuotto. Se oli korkea ja se mukaan lukien sijoitustoimintamme kokonaistuotto oli -4,0 prosenttia.

Vakuutustoimintamme asettaa sijoitustoiminnallemme tuottotavoitteen. Tästä jäimme kauas ja siksi arvioimme saavuttamamme tuloksen heikoksi. Jos vertaamme tulostamme muiden vastaavaa toimintaa harjoittavien yritysten tulokseen, voimme pitää tulosta kuitenkin vähintään tyydyttävänä.

Ohjasimme toimintaamme uudistumassa olevien vakavaraisuusvaatimusten mukaisesti

EU:ssa valmistellaan vakuutusyhtiöitä koskevien vakavaraisuusvaatimusten muutoksia (ns. Solvenssi II). Uuden säännöstön mukainen vakavaraisuusvaatimus ottaa aiempaa paremmin huomioon kunkin yhtiön omat riskit. Suomessa uudistettu vakuutusyhtiölaki tuli voimaan lokakuun alussa. Se mahdollistaa valvonnan asteittaisen muuttamisen kohti Solvenssi II:n mukaista valvontaa jo ennen kuin uudet EU-säännökset tulevat voimaan.

Periaatteessa kehityssuunta on myönteinen. Siihen liittyy kuitenkin myös ongelmia, erityisesti taseen velkapuolen osalta. Virallisessa tilinpäätöksessä vastuuvelka lasketaan toistaiseksi vanhoin perustein ja vakavaraisuustarkastelu perustuu vanhoihin vaatimuksiin. Jatkossa vastuuvelka pyritään arvostamaan käypään arvoonsa diskonttaamalla arvioituja tulevia kassavirtoja markkinakorkokäyrällä. Suurten korkomuutosten kohdalla uudet ja vanhat säännökset toimivat päinvastaisiin suuntiin. Kahden toisistaan poikkeavan toimintatavan mittaamat vakavaraisuusasemat saattavat olla merkittävästi erilaiset. Näyttää siltä, että säännösten valmistelussa tähän ongelmaan ei ole kiinnitetty riittävää huomiota. Uusiin, nykyistä parempiin valvontamenetelmiin pitäisi siirtyä joustavasti aiheuttamatta tarpeettomia epäjatkuvuuskohtia sen enempää yhtiöille kuin niiden asiakkaillekaan.

Suomi-yhtiö on valmistautunut uuteen valvontakehikkoon jo pitkään. Vuoden 2008 alusta olemme ohjanneet omaa toimintaamme tavalla, joka on lähellä uusia vaatimuksia. Olemme pyrkineet ratkaisuun, jossa ohjausjärjestelmä ottaa huomioon mahdollisimman hyvin merkittävimmät riskimme.

Vuosi 2008 toi meille käytännön kokemuksia uudesta valvontakehikosta ja sen vaikutuksista. Alkuvuonna markkinakorot nousivat ja vastuuvelan suojaamiseen käyttämämme koronvaihtosopimukset menettivät arvoaan. Virallisilla tilinpäätösluvuilla tämä merkitsi vakavaraisuuden alentumista, kun koron nousun aiheuttama vastuuvelan pienentyminen ei näy virallisessa tilinpäätöksessä. Toisen vuosipuoliskon kehitys oli päinvastainen.

Poikkeuksellinen vuosi paljasti uusien vaatimusten ongelmakohtia

Eräissä maissa valvonta perustuu jo ainakin osittain samantyyppiseen vastuuvelan markkinaehtoisuuteen kuin se, joka on tarkoitus toteuttaa laajasti Solvenssi II:n tullessa voimaan. Sijoitusten arvojen laskun vuoksi monet tällä tavalla valvotut toimijat päättivät lisätä vastuuvelkansa suojausta suunnilleen samanaikaisesti. Suojaus tehdään usein erilaisilla koronvaihtosopimuksilla. Pitkäaikaisille sopimuksille ei tahdo löytyä luonnollisia vastapuolia. Suojausten samanaikainen lisääminen johti sopimuksissa käytettävien korkojen merkittävään laskuun. Meille se tarkoitti jo aiemmin solmimiemme koronvaihtosopimusten arvon kasvua. Kun vastuuvelkaa ei vielä tarvitse laskea markkinaehtoisesti, hyödyimme tästä merkittävästi. Sijoitustoimintamme tuotto ja Solvenssi I:n mukainen vakavaraisuusasemamme paranivat koronvaihtosopimusten arvon nousun ansiosta.

Edellä kuvattu herättää useitakin huolestumisen aiheita. Mitä tapahtuu, jos kaikki eurooppalaiset vakuutusyhtiöt pakotetaan siirtymään uuteen valvontakehikkoon lyhyessä ajassa? Aitoja vastuuvelan markkinoita ei ole eikä niitä ainakaan lyhyellä aikavälillä synny muuta kuin korkeintaan kriisien kautta. Vastuuvelan markkinaehtoisuus perustuu pelkästään sen laskennassa käytettävän diskonttokoron markkinaehtoisuuteen.

Jo pelkkä viime vuoden kehitys osoittaa, että tämän menettelyn kautta päädymme erittäin voimakkaasti vaihtelevaan vastuuvelkaan, elleivät korkojohdannaismarkkinat kehity nykyisestä merkittävästi. Ainakin minun on vaikea nähdä, mistä pitkiin korkojohdannaisiin löytyy luonnollisia vastapuolia silloin, kun jokseenkin samanaikaisesti suuri joukko institutionaalisia sijoittajia pakotetaan niiden käyttöön.

Olemmeko itse asiassa luomassa hyvää tarkoittavilla uusilla vaatimuksilla yhden uuden suhdannevaihteluita merkittävästi voimistavan järjestelmän? Olen ymmärtänyt monien tahojen näkevän pankkeja koskevien Basel II -vaatimusten ja muitakin kuin finanssisektorin yrityksiä koskevien IFRS-tilinpäätösperiaatteiden toimivan vastaavalla tavalla. Vakavaraisuusvaatimusten tavoitteena on vakuutettujen etujen turvaaminen. Tapahtuuko näin, jos yhtiöt joutuvat pitkiltä korkoriskeiltä suojautuakseen lukitsemaan korkotuotot seuraavaksi 50 vuodeksi 2−3 prosentin tasolle?

En tarkoita sitä, etteivätkö Solvenssi II -vaatimukset olisi monella tavalla paremmat kuin nykyiset vaatimukset. Näen kuitenkin, että siltä osin kuin niiden markkinaehtoisuus perustuu enemmän määritelmiin kuin aitoihin markkinoihin, niitä tulisi muuttaa kaavailluista. Jos aitoja markkinoita ei ole olemassa, on luonnollista tyytyä teoreettisesti vähemmän oikeaoppisiin vaatimuksiin, jotka eivät luo vääristyneitä markkinareaktioita ja vaikuta sitä kautta moniin toimiviinkin markkinoihin haitallisesti.

Lisäetuja jaettiin hyvin vähän

Vuosilta 2005−2007 Suomi-yhtiö jakoi erilaisia lisäetuja asiakkailleen yhteensä noin miljardi euroa. Vuodelta 2008 lisäetuja jaettiin alle 10 miljoonaa euroa. Lisäetuja saivat nyt vain sellaiset vakuutukset, joiden vakuutussopimusten mukainen vähimmäistuotto on muita sopimuksia alhaisempi.

Päätöstä valmistellessamme pidimme lähiajan kehitystä jokseenkin mahdottomana ennustaa. Siksi katsoimme, että vakavaraisuustason säilyttäminen mahdollisimman korkeana on vakuutuksenottajien kannalta paras ratkaisu. Hyvä vakavaraisuus turvaa parhaiten vakuutussäästöt, jos negatiivinen kehitys jatkuu. Se antaa yhtiölle myös mahdollisuuden tavoitella korkeampia tuottoja hallitulla riskinotolla heti, kun sijoitusmarkkinoiden toipuminen käynnistyy.

Vuoden 2009 kehitystä on vaikea arvioida

Suomi-yhtiön riskinkantokyky on vuoden 2009 alussa vähintäänkin erittäin tyydyttävä ja moniin muihin institutionaalisiin sijoittajiin verrattuna jopa hyvä. Sen verran aiempaa heikompi se on, että olemme alentaneet osakesijoitusten painoa perusallokaatiossamme. Lähitulevaisuuden utuisuus asettaa suuremman haasteen vuodelle 2009 kuin yhtiön oma tila. Niin sijoitusmarkkinoita kuin yleistä talouskehitystäkin on tätä kirjoitettaessa erittäin vaikea ennustaa. Suomi-yhtiöllä on valmius myös riskinoton lisäämiseen heti, kun markkinoilla alkaa näkyä riittävästi positiivista kehitystä. Nykynäkymin riskinottoa kasvatetaan vähitellen ja mahdollinen tulos käytetään osittain asiakkaille annettaviin lisäetuihin ja osittain vakavaraisuusaseman parantamiseen ja sitä kautta riskinoton hallittuun kasvattamiseen. Lisäetujen kokonaismäärä jäänee lähiaikoina muutamaa aiempaa vuotta alhaisemmaksi, vaikka kehitys olisi myönteinenkin.

Asiakkaamme ovat säilyneet talouskriisin kärjistyessäkin rauhallisina. Takaisinostojen määrä ei ole kasvanut tavanomaista korkeammaksi, ja lisäetujen aiempaa selvästi alhaisempi taso ei ole aiheuttanut juurikaan negatiivista palautetta. Kiitän asiakkaitamme tästä suhtautumisesta. Tulevaisuus yhtiössämme näyttää kaikesta huolimatta positiiviselta. Kriisi päättyy aikanaan ja sen jälkeen vakuutussäästöille maksettava tuotto muodostuu taas hyväksi.

Yhteistyö hallintoelinten kanssa on jatkunut hyvänä. Kiitän siitä hallituksen ja yhtiökokouksena toimivan edustajiston jäseniä. Pieni henkilökuntamme on onnistunut vaikeassa tilanteessa hyvin. Samoin vakuutus- ja sijoituskantaamme hoitavat yhteistyökumppanit ovat toimineet tehokkaasti ja yhteistyöhenki on säilynyt hyvänä. Haluan lausua kiitokseni niin omalle henkilökunnallemme kuin yhteistyökumppaneillemmekin.

Helmikuussa 2009

Markku Vesterinen
toimitusjohtaja