Asiakasedut

Keskinäisen yhtiön omistajuuden merkitys

Keskinäisessä yhtiössä omistajuuden perusteena on voimassa oleva asiakassuhde. Yksikään omistajavakuutuksenottaja ei ole sijoittanut yhtiöön varoja oman pääoman ehdoilla. Tällainen omistajuus ei realisoidu osinkona tai muuna oman pääoman tuottona.

Keskinäisen yhtiön toiminnan jatkuessa normaalisti omistajuus merkitsee ensi sijassa oikeutta osallistua yhtiön hallintoon. Suomi-yhtiön kohdalla tämä tarkoittaa oikeutta äänestää yhtiökokouksena toimivan edustajiston vaaleissa, viimeksi syksyllä 2009. Omistajuus päättyy vakuutussopimuksen päättyessä ilman minkäänlaista omistajuuteen perustuvaa korvausta.

Ylimääräinen pääoma palautetaan vakuutuksenottajille

Vaikka keskinäisen vakuutusyhtiön vakuutuksenottajat eivät ole sijoittaneet yhtiöön oman pääoman ehtoisia varoja, kuuluu yhtiön nettovarallisuus heille.

Suomi-yhtiö lopetti uusien vakuutusten myöntämisen vuoden 2005 alussa. Yhtiö on niin sanotussa run off -tilassa. Sen tehtävänä on hoitaa vakuutus- ja sijoituskantaansa asiakkaidensa parhaaksi. Sitä mukaa kuin vakuutuksia päättyy, yhtiön vakavaraisuuspääoman tarve pienenee. Näin vapautuva vakavaraisuuspääoma palautetaan yhtiön vakuutuksenottajille. Palautusperuste ei ole heidän omistajuutensa vaan heidän vakuutusasiakkuutensa. Keskeisesti tähän vakavaraisuuspääoman palautukseen vaikuttavat yhtiön sijoitustoiminnan tuotot, huonoina vuosina negatiiviset tuotot voivat kokonaan eliminoida palautuksen.

Suomi-yhtiö on julkistanut vuonna 2005 ne periaatteet, joilla vakavaraisuuspääomaa palautetaan vakuutuksenottajille mahdollisimman tasapuolisesti. Palautus suunnattiin aluksi kokonaan niin sanottuihin erityislisäetuihin. Niihin ovat oikeutettuja sellaiset nykyiset vakuutuksenottajat, joiden vakuutus oli voimassa Suomi-yhtiössä jo 1.7.1997. Tälle vakuutuskannan osalle on aikanaan annettu ehdollinen lupaus ns. erityislisäeduista. Yhtiön aiemmin julkistamissa ylijäämän palautusperusteissa tämän lupauksen määräksi vahvistettiin 840 miljoonaa euroa − aikanaan ehdollisesti luvattu määrä − lisättynä korolla, joka hyvitetään 1.1.2005 alkaen määrän jakamatta olevalle osalle. Vuodelta 2009 tälle kannan osalle annettiin 4,5 prosentin korotus vakuutussäästöille. Tämän jälkeen edellä mainitusta ehdollisesti luvatusta määrästä on toteutumatta noin 100 miljoonaa euroa.

Usean vuoden ajan yhtiön vakavaraisuuspääoma on ylittänyt selvästi edellisessä kappaleessa määritellylle vakuutuskannalle aiemmin ehdollisesti luvatuista erityislisäeduista vielä antamatta olevan osan. Tämän vuoksi yhtiön hallitus laajensi vuonna 2006 vakavaraisuuspääoman palautuksen koskemaan koko vakuutuskantaa, ja sama menettely jatkui myös vuonna 2009. Vuodelta 2009 vakuutussäästöille annettiin 0,5−1,0 prosentin hyvitys riippuen vakuutussopimuksen laskuperustekorosta.

Yhtiön aiempien lisäetupäätöksien johdosta merkittävä osa niistä sopimuksista, joissa sopimuskorko on 4,5 prosenttia, saavat vuotuisen 2,7 prosentin hyvityksen. Näin ollen vakuutussäästöt voivat saada parhaimmillaan yli 12 prosentin kokonaisvuosituoton (4,5 prosentin laskuperustekorko, 2,7 prosentin erityisetu, 4,5 prosentin erityislisäetu vuodelta 2009 ja 0,5 prosentin asiakashyvitys vuodelta 2009). Muiden vakuussäästöjen vuosituotto on laskuperustekoron tasosta riippuen 4,5−5,0 prosenttia. Vanhojen riskivakuutusten pysyvänä lisäetuna on muun muassa vakuutusmaksujen 30 prosentin alennus.

Euromääräisesti yhtiö jakoi lisäetuja vuonna 2009 yhteensä yli 160 miljoonaa euroa. Nämä edut maksetaan asiakkaille vuoden 2010 aikana. Vuosina 2005−2010 yhtiö on jakanut asiakkailleen erilaisia lisäetuja lähes 1,2 miljardia euroa.

Vakavaraisuusvaatimusten muutosten vaikutus asiakashyvityksiin

Euroopan unionissa on meneillään nk. Solvenssi II -projekti, jonka lopputuloksena valmistuu uusi vakavaraisuusdirektiivi vakuutusyhtiöille (vrt. pankkien Basel II). Tämän esiasteena Suomessa sisällytettiin lokakuussa 2008 voimaan tulleeseen uudistuneeseen vakuutusyhtiölakiin ennakoivan valvonnan luku. Jatkossa yhtiön operatiivisessa toiminnassaan ottamat riskit vaikuttavatkin suoraan yhtiön vakavaraisuusvaatimukseen. Suomi-yhtiö ennakoi tätä kehitystä siirtymällä jo vuoden 2008 alussa omassa ohjausjärjestelmässään vastaavanlaiseen tapaan.

Suomi-yhtiölle muutos ei kuitenkaan ollut kovin suuri omaisuuspuolen riskien osalta, sillä yhtiö oli jo aiemminkin asettanut omat sisäiset vakavaraisuustavoitteensa omaisuuseriin liittyvien riskien perusteella. Suomi-yhtiön osalta merkittävin muutos onkin ollut se, että yhtiön vastuuvelka vakavaraisuuslaskennassa eriytyy yhtiön vakuutuksenottajien vakuutussäästöistä. Näin siksi, että vakavaraisuuslaskelmissa vastuuvelka lasketaan tulevien kassavirtojen nykyarvona ja korkona käytetään kiinteän koron sijasta kulloistakin markkinakorkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vastuuvelan määrä vakavaraisuuslaskelmissa heilahtelee korkotason heilahtelujen mukana. Vakuutussäästöt sen sijaan kasvavat edelleen sopimuksen mukaisella laskuperustekorolla ja sen lisäksi annettavilla lisäeduilla.

Edellä mainitun seurauksena vallitseva korkotaso ei enää vaikuta yhtä suoraviivaisesti asiakashyvityksien tasoon kuin se on aikaisemmin vaikuttanut. Jatkossa asiakashyvitykseen vaikuttaakin enemmän se, kuinka hyvin yhtiö on hallinnut koko taseen korkoriskiä ja miten yhtiö on onnistunut riskinotossaan. Yhtiö on kuvannut tilinpäätöksen Riskienhallinta-osiossa tarkemmin ohjausjärjestelmäänsä ja sen asettamia edellytyksiä yhtiön vakavaraisuuspääomalle.

Yhtiö soveltaa omassa riskienhallinnassaan Solvenssi II:n vuoden 2008 aikana toteutetun vaikutusanalyysin mukaista laskentakehikkoa. Näillä näkymin on todennäköistä, että vakavaraisuusvaatimukset tulevat asettumaan siinä esitettyä korkeammiksi. Tällä on suora seuraus yhtiön riskinottokykyyn eli lähivuosina yhtiö tulee jonkin verran leikkaamaan operatiivisessa toiminnassaan ottamaansa riskiä. Toinen vaihtoehto olisi pidättäytyä tai vähentää lisäetujen maksamista lähivuosina, mutta tämän ei ole katsottu olevan vakuutuksenottajien tasapuolisen kohtelun mukaista. Riskin pienentäminen voi odotusarvoisesti vähentää tulevien lisäetujen määrää, mutta kolikon toinen puoli on toisaalta jo karttuneiden etujen turvaavuuden lisääntyminen.

Yhtiön vastuut ovat pitkäkestoisia

Henki- ja eläkevakuutussopimukset ovat usein hyvin pitkäaikaisia. Siksi Suomi-yhtiönkin vastuut jatkuvat pitkään. Vuoden 2006 vuosikertomuksessa havainnollistettiin erilaisilla kuvilla silloisen arvion mukaisesti yhtiön vakuutuskannan kehitystä. Yhtiö tekee vastaavia tarkasteluja vuosittain suunnitellessaan omaa operatiivista toimintaansa pitkällä aikavälillä.

Johtopäätökset kyseisten tarkastelujen jälkeen ovat edelleen samoja kuin vuonna 2006 eli

• yhtiön tase ja sitä kautta vastuuvelka pienenevät hitaasti
• vakuutettujen määrä vähenee suhteessa edellä mainittuja nopeammin, mutta vakuutettujen määrä on parinkymmenen vuoden kuluttua vielä lähes 100 000 (nykyään lähes 300 000)
• maksutulon määrä pienenee melko nopeasti ja putoaa alle 50 miljoonan euron seuraavan 5 vuoden aikana (nykyään hieman yli 80 miljoonaa euroa).

Vastuuvelan ja taseen kehitystä kuvaavia arvioita käytetään yhtiön sijoitustoiminnan suunnittelussa. Run off -yhtiön sijoitusten pituuden pitää olla sovitettavissa yhteen yhtiön vastuiden purkautumisen kanssa.