Sijoitustoiminta

Sijoitusympäristö suosi riskinottoa

Suomi-yhtiön sijoitustoiminnan markkinaehtoinen vuositulos oli kuluneena toimintakautena erittäin hyvä. Vuosituotto oli 12,5 prosenttia. Ilman vastuuvelkaa suojaavan swap-korin arvonmuutosta tulos oli 12,4 prosenttia. Tulos riitti reilusti kattamaan edellisen vuoden 4 prosentin tappiot.

Kuinkas sitten kävikään

Vuosi 2009 käynnistyi masentavissa merkeissä. Finanssikriisin seurauksena pankkijärjestelmä oli lamaantunut ja toimi keskuspankkien tekohengityksen varassa. Institutionaaliset sijoittajat painiskelivat vakavaraisuusongelmiensa kanssa ja keskittyivät riskienhallintaan tuotontavoittelun sijasta. Riskipreemiot nousivat huippuunsa ja osakekurssit olivat jyrkässä laskussa. Samaan aikaan kullan hinta vahvistui ja korot matelivat pohjalukemissa. Riskisijoitukset kärsivät likviditeetin puutteesta. Sijoittajat olivat peloissaan.

Mutta vähitellen pahin paniikki sijoitusmarkkinoilta alkoi väistyä. Markkinoille palautui usko massiivisen viranomaiselvytyksen tehoon ja kykyyn estää taantuman painuminen pitkäaikaiseen 30-luvun tyyppiseen lamaan. Luottamus pankkijärjestelmän toipumiseen vahvistui. Vaikka reaalitaloudessa ei siinä vaiheessa vielä positiivisia signaaleja juuri nähtykään, osakemarkkinat pohjasivat maaliskuussa ja kääntyivät sen jälkeen vahvaan sentimenttivetoiseen nousuun. Sijoittajat olivat havahtuneet huomaamaan, että osakkeiden ja muiden riskisijoitusten hinnat olivat kriisin seurauksena painuneet olosuhteisiin nähden kohtuuttoman alas. Riskinottajat palasivat markkinoille, ja heille tilanne tarjosikin ainutkertaisen mahdollisuuden huikeisiin kuukausituottoihin.

Positiivinen perusvire vallitsi markkinoilla yhtäjaksoisesti aina syksyyn saakka. Kurssit toipuivat ja osakkeiden arvostukset palasivat enemmän tai vähemmän neutraaleille tasoille. Reaalitaloudessa vaikeudet kuitenkin jatkuivat. Loppuvuodesta markkinoille alkoi levitä huoli siitä, miten valtiot tulevat selviytymään hetkessä jättimäisiksi kasvaneista veloistaan. Pelättiin, että tehokkaasti finanssisektoria tukenut elvytys joudutaan katkaisemaan ennen aikojaan, jolloin reaalitalous ei saisikaan siitä sitä piristysruisketta, johon hetkeä aikaisemmin vielä uskottiin. Seurauksena sijoitusmarkkinoilla osakekurssien nousu hidastui ja epävarmuus vahvistui uudelleen.

Jälkikäteen arvioituna vuoden 2009 sijoitusympäristö oli maaliskuun käänteen jälkeen loppujen lopuksi suhteellisen helppo. Tulkinnassa teknisen analyysin merkitys kuitenkin korostui. Markkinoilla likvideille instrumenteille oli leimallista voimakas trendinomaisuus. Sijoittajan tarvitsi vain uskoa näkemäänsä ja lisätä riskitasoaan sitä mukaa kuin kurssinousun myötä parantunut riskinkantokyky myöten antoi. Riskinhallinta erilaisin stop loss -strategioin oli suhteellisen helppoa.

Tilanteen arviointia helpotti suuresti myös se, miten täsmällisesti kehitys seurasi aikaisemmin koettuja suhdannekäänteitä. Omaisuusluokat toipuivat yksi kerrallaan suunnilleen siinä järjestyksessä ja siinä aikataulussa kuin aina ennenkin. Historia toisti itseään, ja edellisvuoden häviäjä oli viime vuoden voittaja. Tämän vuoksi oli jokseenkin odotettua, että osakkeiden ohella vuosi 2009 oli menestyksellinen hedge fundeille ja luottoriskillisille korkosijoituksille. Eli kaikille niille omaisuusluokille ja sijoitusmuodoille, jotka suhdannekäänteissä aikaisemminkin ovat toimineet etusyklisesti. Yhtä lailla oli odotettua, että jälkisykliset kiinteistö- ja pääomasijoitukset tulisivat vuonna 2009 kärsimään. Kotimaassa yhtenäistä syklikuvaa rikkoivat oikeastaan vain asuntomarkkinat, jotka aikaisemmista suhdannekäänteistä poiketen toipuivat pienestä notkahduksestaan poikkeuksellisen nopeasti. Syy oli sielläkin kuitenkin varsin ilmeinen. Uudiskohteiden tarjontaa oli rakentajien pidättyvyyden takia rajoitettu niin voimakkaasti, ettei nopeasti pahentunut työttömyyskään pystynyt estämään asuntojen hintojen nopeaa palautumista.

Vuosi 2010 on käynnistynyt jälleen epävarmoissa merkeissä. Reaalitalouden ongelmat erityisesti kehittyneissä länsimaissa ovat edelleen erittäin suuria. Vaikka suhdannepohja on jo lähes varmasti sivuutettu, odotukset länsimaiden talouskasvulle ovat vaatimattomia. Kasvu tulee jatkumaan hitaana. Työttömyys ei ole vielä saavuttanut huippuaan, ja julkistalouksien rahoitusvajeet vaativat verojen korotuksia ja tulonsiirtojen leikkauksia. Yksityinen kulutus kärsii tilanteessa, jossa myös yksityiset investoinnit antavat odottaa itseään. Eli kovin nopeasti länsimaat eivät toivu taantumasta. Ja voi olla, että sijoittajienkin riskinälkä on jo hiipumaan päin. Sen verran sekavalta myös markkinoiden tekninen kuva vuoden vaihteessa näytti.

Sijoitusriskin lisäämisessä onnistuttiin

Suomi-yhtiön sijoitustoiminta tuotti vuonna 2009 erittäin hyvin ja selvästi alkuperäisiä odotuksia paremmin. Sekä suhteelliset että absoluuttiset tavoitteet saavutettiin. Huomionarvoista on, että 12,5 prosentin vuosituotto riitti reilusti kattamaan edellisenä vuonna kärsityt tappiot (-4,0 prosenttia). Markkinapohjan tunnistamisessa ja riskin lisäämisen ajoituksessa siis onnistuttiin.

Riskin lisäys kohdistui erityisesti osakkeisiin, ja se toteutettiin johdannaissuojauksia asteittain purkamalla. Osakeallokaatiota kasvatettiin maaliskuun vajaasta kymmenestä prosentista vuoden lopun noin 28 prosenttiin.

Euromääräisesti ilmaistuna sijoitustoiminta tuotti vuonna 2009 yhteensä 713 miljoonaa euroa (-267 miljoonaa euroa). Tulokseen sisältyy vastuuvelan suojaamiseksi otetun swap-korin positiivinen tulos, 6 miljoonaa euroa. Ilman sitä sijoitustoiminnan tulos olisi ollut 707 miljoonaa euroa. Tulos ylitti selvästi vastuuvelan korkovaateista, kilpailukykyisistä asiakashyvityksistä ja markkinaehtoisesta oman pääoman tuotosta vuodelle 2009 johdetun 120 miljoonan euron tuottotavoitteen.

Yhtiö jakoi vuodelta 2009 myös merkittäviä asiakashyvityksiä, yhteensä 161 miljoonaa euroa. Siitä huolimatta yhtiön vakavaraisuus oli vuoden päättyessä edelleen korkea ja sijoitusriskien kantokyky hyvä.

Seuraavassa esitettyjä omaisuuslajikohtaisia tuottolukuja tarkasteltaessa on huomattava, että yhtiön sisäisessä raportoinnissa käyttämä omaisuuslajiluokittelu poikkeaa joiltakin osin viranomaisten soveltamasta luokittelusta.

Suomi-yhtiön sijoitustoiminta menestyi hyvin myös suhteessa markkinoiden kehitykseen. Erityisesti korkosijoitukset tuottivat hyvin. Luottoriskillisten investment grade- ja high yield- lainojen tuotot nousivat palautuneiden arvonalennusten ja riskilisäysten myötä merkittävästi. Esimerkiksi suhteellisen pienestä, 7 prosentin allokaatiosta huolimatta high yield lainat tuottivat yksin 163 miljoonaa euroa eli 47,5 prosenttia. Kokonaisuutena korkosijoitukset mukaan lukien sijoitukset vaihtovelkakirjalainoihin tuottivat vuositasolla 12,8 prosenttia, kun riskittömistä valtiolainoista ja rahamarkkinasijoituksista koostuva vertailuindeksi tuotti 4,9 prosenttia.

Osakesijoitukset tuottivat vuoden 2009 aikana jokseenkin markkinoiden mukaiset 29,3 prosenttia eli 286 miljoonaa euroa. Parhaiten menestyivät sijoitukset kehittyville markkinoille 81,6 prosentin tuotollaan. Pääomasijoitukset kärsivät jälkisyklisestä luonteestaan ja jäivät tappiolle 18,4 prosenttia eli 54 miljoonaa euroa. Alkuvuodesta 2010 tätä katsausta kirjoitettaessa pääomasijoitusten alaskirjaustarpeet näyttävät hävinneen ja ensimmäiset ylöskirjaukset rahastoissa on jo nähty. Oletettavaa on, että pääomasijoitusten arvojen palautuminen jatkuu. Uusia pääomarahastosijoituksia yhtiö ei enää tee.

Kiinteistösijoituksissa jäätiin tavoitteeksi asetetusta 5,3 prosentin tavoitteesta. Kokonaisuutena kiinteistöt tuottivat 1,5 prosentin tappion eli -10 miljoonaa euroa. Erityisesti kiinteistörahastoille vuosi oli vaikea. Rahastot tuottivat noin kymmenen prosentin tappion, mutta kuten pääomasijoituksissa myös kiinteistörahastoissa nähtäneen jatkossa merkittävää arvojen palautumista. Suoraan kiinteistösalkkuun sijoitusympäristön vaikeutumisella ei juuri ollut vaikutusta. Kiinteistösalkku jakaantui vuoden päättyessä jokseenkin tasan epäsuorien rahastojen ja suorien omistusten kesken. Uusia kiinteistörahastosijoituksia ei enää tehdä. Kokonaisuutena kiinteistösijoitusten osuus taseesta oli vuoden päättyessä noin 10 prosenttia.

Hedge-rahastoihin oli vuoden päättyessä sijoitettu 4 prosenttia. Myös nämä sijoitukset tuottivat hyvin. Tulos oli 16,4 prosenttia eli 35 miljoonaa euroa. Näissäkin sijoituksissa osa tuloksesta perustui palautuneisiin arvonalennuksiin.

Raaka-aineisiin oli vuoden päättyessä sijoitettu enää 0,2 prosenttia. Nyttemmin raaka-ainesijoituksista on kokonaan luovuttu.

Haasteelliset liiketoimintaperiaatteet

Muutama vuosi sitten Suomi-yhtiön hallitus hyväksyi yhtiön uudet liiketoimintaperiaatteet. Niiden mukaan yhtiön nettovarallisuus jaetaan vakuutuksenottajille lisäetuina. Varallisuutta jaetaan pääsääntöisesti sitä mukaa kuin yhtiöön vastuuvelan alentumisen tai sijoitustoiminnan tuloksen kautta syntyy pääomaa, jota ei tarvita tuotoltaan kilpailukykyiseen sijoitusportfolioon sisältyvien riskien kattamiseen.

Liiketoimintaperiaatteita myötäillen yhtiön sijoitustoiminnan vuotuinen tuottotavoite johdetaan markkinaehtoisesti. Vastuuvelan tuottotavoite haetaan lähtökohtaisesti korkomarkkinoilta ja vastaavasti yhtiöön pidätettävän toimintapääoman tuottotavoite osakemarkkinoilta. Tavoitteisiin pyrittäessä sijoitusriski ei koskaan saa ylittää riskinkantokykyä.

Uudet päätökset, toimenpiteet, suunnitelmat, tavoitteet ja muuttuneet olosuhteet merkitsevät aina haasteellisia muutoksia sijoitustoimintaan. Sijoituskannan rakenne sekä toiminnan tavoitteet ja menettelyt on sopeutettava muuttuneeseen tilanteeseen. Viime vuonna toimintaa leimasi aluksi riskienhallinta, mutta mitä pidemmälle vuosi eteni, sitä enemmän korostui myös tuoton tavoittelu.

Sijoitustoiminnan perustavoitteet murroksessa

Suomi-yhtiön sijoitustoiminnan keskeiset tavoitteet ja tehtävät säilyivät pitkään ennallaan huolimatta sijoituskannan ja taseen rakenteen muutoksista. Yhtiön sijoitustoimintaa hoidettiin pitkäjänteisesti, turvaavasti ja tuottavasti, mutta pitkälti sijoitustoiminnan omin ehdoin. Tuotolla tarkoitettiin sijoitusomaisuuden tuottoa ja riskillä lähinnä sijoitussalkkujen arvonheilahtelua. Käytännön toiminnassa korostui sijoitustuoton tavoittelu ja pääomien mahdollisimman tehokas käyttö, koska yhtiön vakavaraisuus eli sijoitusriskin kantokyky oli vakaa ja hyvä. Todellisuudessa yhtiön vastuuvelkaan sisältyi kuitenkin jo merkittävä korkoriski, jonka vaikutusta yhtiön vakavaraisuuteen ei kuitenkaan aiemmin otettu huomioon.

Vuoden 2008 alusta Suomi-yhtiö siirtyi sisäisessä laskennassaan − uusia ja tulevia viranomaismääräyksiä (uusi vakuutusyhtiölaki ja Solvenssi II) myötäillen − vastuuvelan arvostamisessa käyvän arvon periaatteeseen. Muutos aiempaan oli erittäin merkittävä, ja sillä oli olennainen vaikutus myös sijoitustoiminnan ohjaukseen ja tavoitteisiin. Erityisesti korkosijoituksissa korostui niiden rooli vastuuvelkaan sisältyvän korkoriskin suojaajana puhtaan tuotontavoittelun ohella. Toisaalta vastuuvelan arvonmuutoksesta tuli suoraan yhtiön laskennalliseen tulokseen vaikuttava komponentti. Korkoriskiä on siten hallinnoitava yhtenä kokonaisuutena, jossa aktiivinen korkoriski määräytyy sijoitusriskin sekä vastuuvelan arvonmuutosriskin ja sitä suojaavan johdannaiskorin välisenä nettoriskinä. Samoin tuoton tavoittelussa on perinteisen sijoitustuoton ohella muistettava suojaamattoman vastuuvelan arvonmuutos.

Vuonna 2009 kävi ilmi, että Solvenssi II -säännöstön kehittäminen on pitkä ja vaikea prosessi. Teorian ja käytännön yhteensovittaminen ei ole helppoa, ja yksityiskohdissa on vielä paljon hiomista. Erimielisyyksiltäkään ei ole vältytty ja sovittelua tarvitaan. Ongelmista huolimatta hanke etenee ja kompromissien kautta toivottavasti myös jalostuu.

Sijoitussuunnitelma ja riskienhallintasuunnitelma ohjaavat toimintaa

Suomi-yhtiön sijoitustoimintaa ohjataan hallituksen hyväksymällä sijoitussuunnitelmalla. Riskinkantokyvyn ja sijoitusriskien mittaus- ja laskentatapa määritellään riskienhallintasuunnitelmassa. Sijoitussuunnitelmassa vahvistetaan muun muassa sijoitustoiminnan tuotto- ja likviditeettitavoitteet, jotka on johdettu vastuuvelan luonteesta ja rakenteesta.

Riittävän hajautuksen turvaamiseksi suunnitelmassa vahvistetaan enimmäis- ja vähimmäismäärät kullekin omaisuusluokalle. Lisäksi siinä määritellään valuuttasijoitusten periaatteet. Myös sijoitusorganisaatio ja sen toimivaltuudet kuvataan.

Suomi-yhtiön hallitus ja omat asiantuntijat vastaavat sijoitustoiminnan suunnittelusta, strategisesta ohjauksesta sekä yhteistyökumppanien valinnasta ja valvonnasta. Pohjola Varainhoito Oy on tuottanut Suomi-yhtiön sijoitustoiminnan tarvitsemat kirjanpito- ja raportointipalvelut. Pohjola Kiinteistösijoitus Oy huolehtii Suomi-yhtiön kiinteistöjen ylläpitoon ja hallintoon liittyvistä operatiivisista tehtävistä joko itse tai omien alihankkijoidensa kautta.

Osan osakesijoituksistaan Suomi-yhtiö hoitaa suoraan itse. OP-Pohjola-ryhmän ulkopuolelle Suomi-yhtiö on ulkoistanut osan korkosijoituksistaan sekä merkittävän osan osakerahastosijoituksistaan. Yhtiön tavoitteena on löytää aina kuhunkin tehtävään parhaiten perehtynyt varainhoitaja.